keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Grafiikantyöt "Sienimetsä 1 ja 2"


Näissä sienimetsää kuvaavissa grafiikantöissä on vanhan ajan kuvakirjamainen tai opetustaulumainen tuntu. Minun ikätoverini varmaan muistavat ne koulujen pahviset opetuskuvat? Nehän ovat nykyään muodikkaita sisustuselementtejä.


Näissä töissä on yhdistetty syväpaino-, kohopaino- ja kopiografiikan tekniikoita.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Itse tehdyt ja tuunatut kesäsuosikit

Kesä alkaa nyt olla ohi, joten nyt voi listata viime kesän vaatesuosikkien top vitosen itse tehdyistä ja tuunatuista vaatteista. Aika harvoin palaan esittelemään samoja vaatteita enää sen jälkeen, kun olen ne kerran täällä blogissani esitellyt, joten teillä lukijoillani ei ole tietoa siitä, mitkä vaatteet lopulta päätyvät kaikkein ahkerimpaan käyttöön. Yllätys se on monesti itsellenikin.


Yllätyssuosikkini on tämä runsaasti kirjailtu kaftaani, jota oletin käyttäväni pikkujuhlissa. Jo viime joulukuussa tehdyllä Thaimaan reissulla tästä vaatteesta muodostui kesäinen arkisuosikki. Tämän "toukokuun keltaisessa värihaasteessa" mukana olleen halatin hankalasta ompeluprosessista  kertoilin tässä linkissä. Tästä vaatteesta tykkään niin paljon, että toinen arkisempi versio on jo tekeillä. 


Perinteisessä naistenhuoneselfiessä esiintyvä kimonomainen mekosta tuunattu takki oli vastaukseni kierrätyshaasteeseen. Tämäkin vaate sopii niin arkeen kuin juhlaankin. 


Maksimekot ovat ikisuosikkejani, joten ei liene yllätys, että tämä kuviollinen maksimekko päätyi ahkeraan käyttöön.


Mustavalkoinen polvipituinen kevyt mekko on helppo kesävaate, joka muuntuu moneksi asusteita vaihtamalla. Tämäkin mekko otti osaa värihaasteeseen.


Vihreä maksimekko oli loppukesän ompelutyöni, mutta ehdin sitä hyvin suosikiksi asti käyttämään, ja käytän yhä edelleen. Vihreä sävy kun sopii hyvin syksyyn ja sukkahousuilla ja neuleella varustettuna maksimekko korvaa hyvin housut.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kasviaiheista grafiikkaa


Syksy on jo selvästi aistittavissa ilmassa, vaikka väliaikaisesti vähän lämpenikin. Esittelen siis jo syksyisiä grafiikantöitäni, kaikki ne ovat myrkyttömän kartonkigrafiikan kurssin aikaansaannoksiani. Tässä grfiikanlajissa hauskaa on se, että perinteisten kaiverrettujen laattojen lisäksi painaa voi myös muilla materiaaleilla. Näissä töissä käytin luonnosta kerättyjä kasveja kertakäyttöisinä laattoina. Kasvien lisäksi kaiversin pari uutta perhoslaattaa ja lisänä käytin aikaisemmista grafiikantöistäni säästettyjä pikkulaattoja.


Näihin töihin on yhdistetty koho- ja syväpainotekniikkaa. Pieniä korostuksia olen tehnyt puuväreillä, joten sekatekniikka tai mixed media sopii myös tekniikan kuvaukseksi näihin töihin. Ensimmäinen työ on kooltaan suurempi ja muut vain postikorttikokoa.



Tällä tekniikalla saa töihin jännää surrealistista tunnelmaa. Syksyn uinuva ja hiljalleen kuoleva luonto tulee hyvin esiin.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Milavida


Milavida on ehdottomasti "suosikkikummituskartanoni". Vuosien varrella vierailin hylätyssä ja huonokuntoiseksi päästetyssä kartanossa, kun se väliaikaisesti avattiin erilaisia tapahtumia varten. Kävin siellä mm. jo lopetetun Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataidelinjan mainiossa loppunäyttelysssä sekä hienossa muotinäytöksessä, jossa mallit vaelsivat huoneesta toiseen kuin aaveet. Se sopikin hyvin Milavidaan, jossa kartanon rakennuttaneen Peter von Nottbeckin Olga-vaimon uskotaan kummittelevan. 

Pitkäksi aikaa remonttia odottamaan hylätty kartano on nyt hienosti museokäyttöön remontoitu niin ulkoa kuin sisältäkin.




Milavidan pysyvä näyttely kertoo Milavidan ja Nottbeckien suvun traagisen ja vaiherikkaan tarinan. Etenkin viimeisessä salissa pyörivän filmin, valokuvien, ja sukupuun pariin kannattaa pysähtyä toviksi.


Milavidassa on myös hienoja vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä tilan ovat vallanneet Valentinon puvut. 


Luonnonvalkoiseen silkkipukuun on käsin maalattu kuvioita. Rehellisesti sanoen sinänsä kauniin mallisen puvun kuvioinnin olisi itse maalannut paremmin. Käytetty sivellin on mielestäni liian paksu ja huonolaatuinen, eikä värien puhtaudesta ja sävyjen kauneudestakaan ole oikein pidetty huolta.



Näyttelyn valkoiset puvut ovat selvästi kokoelman kauneimpia. Niissä muoto pääsee oikeuksiinsa.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Saariston rengastie, Kustavi, Velkuanmaa ja Turku

Emme ole pitkiin aikoihin haikailleet kesälomallamme etelän lämpöön. Viimeisin reissu Venetsiaan elokuussa nelisen vuotta sitten osoitti, että kuumat helteet eivät ole meitä varten. Reissu oli muuten antoisa, mutta enemmän siitä olisi saanut irti ilman auringonpistosta. Suomen kesä on lämpötiloiltaan ja säiltään loistava lomanviettoon, jopa kuluneena viileänä kesänä. Tämän seikan on huomannut myös muut, sillä parina viimesenä kesänä turistivirta Välimeren maista meille päin on kasvanut koko ajan. Viime kesänä etenkin espanjalaisten turistien määrä kesäreissullamme Helsingissä yllätti. Japanilaiset, kiinalaiset ja venäläiset revontulien metsästäjät ovat tuttu näky, mutta kuka olisi uskonut, että ilmaston muuttumisen seurauksena Suomesta tulee haluttu kesämatkailukohde.



Mekin olemme siis viime vuosina siis harrastaneet kesäreissuja kotimaassamme. Tänä kesänä suuntasimme saaristoon. Turun saaristo on eksoottinen matkakohde hämäläisellekin saati sitten ulkomaalaiselle. Saariston rengastie on suosittu niin kotimaisten kuin ulkomaalaistenkin pyöräilijöiden, motoristien ja autoilijoiden parissa. Tien varrelta löytyy paljon nähtää ja pelkästään saariston omaleimainen luonto on kokemsen arvoinen.


Kustavissa söimme lounasta erinomaisesssa Kotisatama- ravintolassa. Keräsimme suosikkianoksemme lautaselle saariston herkkuja notkuvasta seisovasta pöydästä ja maksoimme ruoasta painon mukaan.


Säät suosivat meitä ja nautimme lounaan Kotisatama- ravintolan punaisella terassilla. Näkymät saaristoon ja satamaan olivat kauniit. Hieno paikka!


Kustavin käsityökylästä löytyy savipaja, tekstiilitupa, hopeapaja, sepänpaja, taidegalleria ja kahvio.


Savipaja levittäytyi niin sisä- kuin ulkotiloihinkin.


Parin lossimatkan päässä on Velkuanmaa ja mainio saaristohotellimme Vaihela. 


Vaihelan kauniissa pihapiirissä on tasokas ravintola ja viinikellari. Kauniina ja lämpimänä kesäiltana nautimme päivällisen terassilla. (kuvassa oikealla)


Hotellihuoneemme terassi on keskellä illan viimeisten auringonsäteiden keskellä.


Vaihelassa on myös suosittu vieravenesatama ja useampikin rantasauna paljuineen.


Matkamme viimeinen etappi vei Naantalin kautta Turkuun.


Turunlinna oli "puolipakollinen" mutta miellyttävä kohde. Onhan siellä käyty aikaisemminkin, mutta aina se silti sävähdyttää ja tuntuu uudelta.



perjantai 25. elokuuta 2017

Miksi mekko ei istu?

Blogiani seuraavat ovat varmaan huomanneet, että olen mekkoihminen. Mekko on kuitenkin yksi hankalimpia vaatteita ostaa tai tehdä itse. Toisaalta se on helppo vaate, sillä silloin ei tarvitse miettiä ylä- ja alaosan vaatetusta erikseen. Siksi se on minun ja monen muunkin suosikki. Tuosta samasta syystä se on myös hankala, sillä se tuo esiin ylä- ja alaosan pienenkin eriparisuuden. Jos yläosa on eri vaatekokoa kuin alaosa, ongelmia mekkojen kanssa riittää. Suomalaiset naiset ovat usein vartalomallia A eli "päärynä", jolloin vartalon yläosa on pieni alavartalon ollessa lanteikas. Moni moittiikin mekko-ostoksilla kookasta takamustaan. Usein täysin turhaan, sillä sama ongelma on usein vastassa muillakin. Minullakin rinnanympärys- ja lantionympärysmitta ovat lähes identtiset, ja siitä huolimatta mekot lantiolta usein kinnaavat, vaikka mekon yläosa on täysin sopiva. 

Olen tutkinut asiaa niin kaupoissa kuin syynännyt mekon kaavoja ja tullut siihen lopputulokseen, että vika on kaavoissa, ei naisten vartaloissa. Kaupasta ostetuissa mekoissa ja joskus myös kaavalehtien kaavoissa toistuu sama ongelma, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Seuraavassa pari esimerkkiä:    


Netistä tilattu Desiqualin mekko istui niin huonosti alaosastaan, että se olisi oikeasti pitänyt palauttaa. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä näin hyvää huonoa esimerkkiä postaukseen en voinut jättää käyttämättä. Useimmat naiset tarvitsevat väljyyttä vaatteeseen lantion kohdalle. Jostain kummallisesta syystä tämän merkin kaavoittajat ajattelevat naisten kropan kapenevan lantion kohdalta. Jo vyötätökaitaleen alareunasta on poistettu yhteensä 4 senttiä koko ympärysmitalta ja lantion kohdalta peräti peräti 14 senttiä ympärysmitalta! (4 X 3.5 senttiä). Lisäksi alaosa on venytetty yläosaan sopivaksi, eli se on senttitolkulla vyötärökaitaleen yläreunasta kapeampi kuin mekon yläosa. Onko tässä tarkoitus säästää kangasta, vai mikä on syynä tällaiseen ratkaisuun? Yläosa tässä mekossa istuu täydellisesti, mutta tämä alaosan kaavoitus on kyllä vertaansa vailla.


Tässä mustassa trikoomekossa on sama ongelma hiukan lievemmässä muodossa. Koko ympärysmitalta kangasta puuttuu kuitenkin lantion kohdalta 8 senttiä, mikä on kyllä aivan liikaa mekon istuvuuden kannalta. Tässäkin mekossa helmaosa oli kokonaisuudessaan huomattavasti kapeampi kuin yläosa, eli alaosa on ommelessa venytetty yläosaan sopivaksi. Mekon yläosa istuu hyvin. 


Lantiolta liian kapeat mekot kannattaa suosista jättää ostamatta, sillä niiden korjaaminen on mittava urakka. Yksi vaihtoehto vaihtaa koko helmaosa, jos vaikka löytää kirppikseltä edullisen mekon, jonka yläosaan ihastuu. Minä lähdin vielä työläämpään korjausprosessiin, eli levensin mekkojen oikeata helmaa ja lisäsin näin lantiolle puuttuvat sentit. Samalla myös mekon koko helmaosa leveni.


Desiqualin mekosta irrotin ensin koko alaosan, leikkasin sivuasaumat alaosasta auki ja lisäsin niihin kaitaleet punapilkullisesta trikoosta. Hämäyksen vuoksi aplikoin osittain kaitaleen päälle maatuskoita ja mansikoita, jotka olin leikannut kuviollisista puuvillakankaista. Lisäksi pidensin mekkoa pilkullisella helmakaitaleella polvipituiseksi. Tämän merkit vaatteet ovat muutenkin niin värikkäitä ja koristeltuja, että pari trikookuosia ja muutama lisäkoriste uppoaa kokonaisuuteen melko saumattomasti.


Mekkokuvat on otettu viime joulukuussa Thaimaassa.


Mustaan trikoomekkoon tein levennyksen kolmella trikooraidalla niin etu- kuin takakappaleellekin. Mekossa oli valmiiksi epäsymmetrinen helma, jota raidat vielä korostavat.


Kummassakaan mekossa ei helmaosaa tarvinnut lisäkaitaleiden takia poimuttaa yläosaan, mikä kertoo siitä, että helmaosat olivat kokonaisuudessaan  paljon yläosia kapeampia.


Tämän mekon vyötärölle on sitaistu hukkatrikookaitaleista letitetty vyö.

Pukeutumisneuvojan vinkki: Kannattaa kääntää ostoksilla mekko nurinpäin ja katsella sen muotoa kriittisin silmin vaikka sovituskopin seinää vasten. Samalla näkee mekon laadun paremmin. Jos teet itse vaatteita, niin tutki kaava eneen kankaan leikkaamista. Vertaa kaavan mittoja omiisi ja tee tarvittavat muutokset.

torstai 24. elokuuta 2017

Kallenaution Kievari


Nautimme marjastusreissun herkullisen keittolounaan Juupajoki Seura ry:n omistamassa Kallenaukion Kievarissa.


Yli 300 vuotta vanha kievari pihapiireinen on yhdistelmä kahvila-lounaspaikka, pitopalvelua, museota ja käsityömyymälää.


Lounaan nautimme tässä historiallisessa pirtissä.


On hauska löytää tällaisia helmiä vahingossa matkan varrelta niitä etsimättä. Suosittelen poikkeamaan vaikka kahvikupposelle, samalla voi ostaa kotimaista käsityötä ja tutustua historiaan. 


Kallenaution kievari sijaitsee 66-tien varrella ( Orivesi-Virrat).

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Finlayson Art Area


Kansainvälinen kuvataidetapahtuma Finlayson Art Area Tampereen keskustassa jäi jostain syystä viime kesänä väliin, vaikka sijainti on mitä helpoin ja mainioin. Nyt toista kertaa järjestettävään tapahtumaan oli siis pakko päästä. Tapahtuma-alueen sitoo yhteen vaihtelevin kuvioin tehty katumaalaus, yläkuvassa kuosi "Aalto". 
 

Vooninkisalissa suurikokoisia maalauksiaan esittelivät Nanna Susi ja Canal Cheong-Jagerroos. Odotin etukäteen paljon Suden maalauksilta, mutta loppupeleissä Cheong-Jagerroosin ilmavat ja hiukan graafisemmat teokset veivät voiton. Ja olihan niissä käytetty hiukan tekstiiliäkin...


Miina Äkkijyrkän taidegrafiikkaa ja veistoksia oli esillä Galleria Himmelblaussa sekä Janne Laineen ja Outi Heiskasen taidegrafiikaa grafiikanpaja Himmelblaussa. Pidän kovasti jo grafiikanharrastuksenikin puolesta Laineen ja Heiskasen yhteistyönä tekemästä grafiikasta, jossa yhdistellään eri tekniikoita. Grafiikanpaja on mielenkiintoinen ympäristö näyttelylle, kun samalla näkee taidepainajat työssään.


Hieno ympäristö näyttelylle on myös entinen Megazonen tila mediatunnelissa. Taiteilijaryhmä ROP:n (Tuomo Rosenlund ja Pekko Orava) kolmiulotteiset veistokset ja maalaukset loivat tilan kanssa yhdessä mainion kokonaisuuden. Tämä näyttely olikin mielestäni Art Arean positiivisin yllättäjä.



Pitkän näyttelykierroksen päälle oli hyvä nauttia kesäisellä Keskustorilla Kari Peitsamon musisoinnista huurteisen juoman kera. Mies ja kitara viihdyttivät meitä Tammerfestin ilmaisella oheiskeikalla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...